40 Pekka Niemelä Pekka ”Peke” kertoo omin sanoin: ”Sahdin saloihin pääsin jo poikana tutustumaan, koska suvun juhlissa oli aina sahtia tarjolla. Sitähän tuli sitten maisteltua salaa ja joskus jopa luvankin kanssa. Isän äidin puoli on Hämeenkoskelta kotoisin, ja he ovat myös sahdintekotaitoisia henkilöitä. Itse en muista, mutta tiedän, että isäni äitikin on tehnyt sahtia Kerinkallion kaupunginosassa aikanaan. Vuonna 2002 menin olutravintola Metroon sahdille, ja siellä oli joukko ihmisiä selvästikin sahdin parissa puuhaamassa. Kun kysyin Kaksosen Karilta, mitä porukkaa tämä oli, Kari vastasi, että juuri oli käyty Lahden sahtimestaruuskilpailut ja Sahtilahti Ry oli homman järjestäjä. Ei aikaakaan (seuraavalla viikolla) kun olin täyttänyt jäsenanomushakemuksen ja jätin sen Metroon eteenpäin toimitettavaksi. Kului aikaa jonkin verran, ja välillä Karilta kysyin, oliko anomukseni mennyt perille ja siihen Kari vastasi, että mennyt on. Sitten joulun alla Kauko ”KakeSahtivaari” Saarinen otti yhteyttä ja ilmoitti, että nyt olisi pikkujoulu Tuliliemessä Hämeenkadulla ja eikun pikkujouluihin, jossa oli tiivis ja lämminhenkinen tunnelma hyvine tarjoiluineen. Siitä sitten alkoi taipaleeni Sahtilahden riveissä. Sitten kun rupesin kaikissa tapahtumissa käymään, sain Kakelta kuulla, että Järvisen Matilla olisi oiva sahtipata myynnissä, jonka sitten sain ostettua. Ensimmäinen sahtisatsi meni aivan reisille, ja se päätyi Karjalankadun tallin viemäriin. Ei oikein hallittu Laaksosen Matin kanssa padan käyttöä. Nykyään on pata jo tullut tutuksi, ja siinä tehty sahti on jopa juomakelpoista. Sahtilahden toiminnassa olen ollut aktiivisesti mukana ja yrittänyt ”käännyttää” ihmisiä sahdin ystäviksi. Mielestäni sahti on kokenut uuden tulemisen, ja on nykyään trendijuoma. Sahdin uudet ystävät ovat sähköisten tiedotusvälineiden käyttäjiä, joten myös sahtikulttuurin vaalijoiden on tämä hyväksyttävä ja suotava, että jopa sahdin valmistusta pystytään tietokoneen välityksellä seuraamaan lähes reaaliajassa. Eteenpäin sano Mannerheim, ja niin myös sahdin salojen parissa on mielipiteeni! Jk. Urkin syntymästä tuli juuri 110 vuotta ja uskon, että jos Urkki olisi juonut vain sahtia, niin olisi elänyt 100-vuotiaaksi.” Anne Tanhula Kuhmoislaisen Anne Tanhulan elämään sahti on liittynyt aina. Sysmästä kotoisin olevana hän on jo lapsesta asti nähnyt sahdintekoa. Isä valmisti sahtia jouluksi, juhannukseksi ja erilaisiin perhejuhliin. Talkoosahtia piti olla tarjolla heinätöissä ja elonkorjuussa. Talkoojuoma oli laimeaa, mutta talkoiden jälkeen tarjottiin vahvaa ainetta. Kotona Sysmässä äiti ryhtyi tekemään sahtia, kun isä oli muualla töissä. Äiti opetti Annelle sahdinteon isän metodin mukaan, ja se pohjautui sysmäläiseen perinteeseen, mutta äidin sahti oli vahvempaa ja tummempaa kuin isän. Annen äiti teki sahtia Väinön päiväksi (17.2.), joka on Annen syntymäpäivä. Naapurin miehet tulivat siten kylään aina tuolloin. Äiti oli luvannut valmistaa sahtia niin kauan kun Anne on perheen kuopus. Annen jälkeen perheeseen syntyi vielä pikkuveli, mutta Annen muistojen mukaan äiti ei enää ryhtynyt sahdintekoon pojan syntymäpäiväksi. Anne Tanhula lähti kotoa Sysmästä Lahteen 14-vuotiaana 1970luvulla. Kului parikymmentä vuotta ennen kuin 1990-luvun alkupuolella hän aloitti sahdinteon päättäen kokeilla, mitä käsillään voi tehdä. Anne teki ensimmäiset sahtinsa kesäaikaan Sysmän lapsuudenkodissa. Isä piti Annen sahtia lehmän juomana, vaikka olikin sitä mieltä, että Annen sahti oli 4 0
41 Publizr Home