38 Matti Laaksonen Sahtilahti ry:n pitkäaikainen sihteeri (2004-2007) Matti Laaksonen on kotoisin Kärkölän sahtipitäjästä. Senpä vuoksi hänen mielestään ainoa oikea sahti onkin ”Kärkölän makea”. Tällä makealla hän voitti Lahden sahtimestaruuden vuonna 2005 ja edusti Lahtea sahdinvalmistuksen SM-kisoissa. Kärkölässä. Matin ”makea” ei kuitenkaan sijoittunut kärkeen, vaikka kisailtiin makean maaperällä, mutta Matin mielestä on tärkeintä olla mukana, ihan sama on, onko sijoitus kuudes vai kymmenes. Oli hienoa olla entisessä kotipitäjässä SM-tason kilpailijana. Tuomarin tehtävissä Matti on ollut SM-kisoissa Joutsassa ja Mouhijärvellä Kärkölän edustajana. Matti Laaksonen on lapsesta saakka ollut sahtiperinteen vaikutuspiirissä, isä oli esikuvana. Lapsillekin tarjottiin sahtia, se oli itsestään selvää. Matin kotikulmilla sahtia ei juotu humalahakuisesti, vaan sahti oli nimenomaan nautintoaine, seurustelujuoma. Vahvempaa sahtia oli tarjolla mm. ruistalkoissa ja heinätalkoissa. Hommat sujuivat liukkaasti, kun Matin mukaan talkooporukka oli ”iloista”. 15-vuotiaana Matti oli isän apuna mukana sahdinteossa. Sahtilahden väkeen hän tutustui sahtikurssilla 2002 Antero Nurron kodissa. Siitä alkoi mukana olo samanhenkisessä porukassa, joka Matin iskulauseen mukaan ”heiluttaa samaa sahtikuurnaa”. Marja Vuorinen Marja Vuorinen on kotoisin Kärkölän sahtipitäjästä. Sahdin makuun hän pääsi jo lapsena, kun lapsillekin annettiin vähän käynyttä ”naistensahtia”. Sahdin tekemisen saloihin hänet johdatti anoppi, taitava sahtimaakari, Bertta-muori, joka valmisti sahtia oman väen lisäksi myös naapureille. Anopilta on peräisin oppi ”visu viinan tekijä, laiska sahdin tekijä”. Sanonnalla anoppi tarkoitti, että sahtia ei tehdä kiireessä vaan joka vaiheessa täytyy olla aikaa. Marja Vuorisesta tuli anopin opissa tunnettu sahdintekijä, ja hän teki joskus joulusahdit 13 taloudelle. Sahtia tehtiin jouluksi, pääsiäiseksi, juhannukseksi ja kaikenlaisiin kissanristiäisiin. Marjan sahti on tummahkoa, tummuus tulee nimenomaan pitkästä imellyttämisestä, ja hänen mielestään hyvän sahdin pitää olla niin paksua, että se tarttuu suupieliin. Anopilla oli oma lisänsä sahtiin, hän pani pienen pesuvadillisen kauranjyviä maltaiden joukkoon. Tämä antoi juomalle kuohkeutta. ”Liemestä tulee ilmava.” Marjan ohje hyvälle sahdille: Puhtaus on ehdoton välttämättömyys. Sahdin teko aloitetaan saunan pesulla, siinä pestään niin seinät kuin lauteetkin ja kaikki käytettävät astiat niin pata kuin kuurnakin. Seuraavaksi pannaan katajat kuurnaan ja kuuma vesi päälle. Katajahaudevesi desinfioi kuurnan. Sitten kuumennetaan vesi padassa ja kuumaan veteen pannaan maltaat imeltymään. Imellyttäminen kestää monta tuntia, tässä ei pidä hosua. Seuraava vaihe on keittäminen, ja kokenut sahdintekijä tietää, milloin keittäminen päättyy: ”Keitetään, kunnes on kypsää”, sanoo Marja. Hän ei pidä pahana, vaikka keitos hieman palaisi pohjaankin, siitä tulee oma makunsa, seos karamellisoituu. Seuraava vaihe on panna katajalla desinfioidut palikat kuurnan pohjalle, ennen pantiin oljet palikoiden päälle, nyt teräsverkko toimittaa samaa virkaa. Tappi kiinni ja sitten aloitetaan keitoksen siivilöiminen. Valutetaan niin kauan kuin hyvää tulee. Syntynyt vierre keitetään, ja käyte valmistuu tällä välin, kun sopivan lämpöiseen vierre-erään on lisätty hiiva ”pullahiiva”. Vierre lasketaan tonkkaan ja siihen Marja panee kangaspussin, jossa on humalaa. Humalapussi otetaan pois, kun käyte lisätään ja käyminen alkaa. Käymisvaihe kestää noin kaksi viikkoa. Umpinaisessa astiassa kylmässä sahti säilyy pitkään. Marja Vuorinen on Sahtilahti ry:n perustajajäsen. Hän on toiminut yhdistyksessä aktiivisesti ja jakanut auliisti omia tietojaan ja kokemuksia. Kilpailuihin hän ei ole osallistunut. 3 8
39 Publizr Home