37 Matti Järvinen Matti Järvinen oli jo ehtinyt 60-vuotiaaksi, ennen kuin sahti tuli hänen elämäänsä. Sahtia oli kyllä joskus tullut maistetuksi, mutta siitä ei jäänyt mitään hyvää mielikuvaa. Järvinen oli tutustunut sahdintekijään, joka oli halukas opettamaan sahdin tekoa ja joka sanoi sahdin kuuluvan maakunnan kulttuuriin. Tämä tekijä oli ylpeä taidoistaan ja oli sitä mieltä, että kaikkien pitäisi osata valmistaa sahtia. Matti lähti oppiin, ja kun ensimmäinen sahdintekopäivä oli illassa, tuloksena oli saavillinen harmaanruskeaa lientä ja Matilla jonkinlainen käsitys sahdinteosta. Kipinä oli syttynyt, ja Matti ryhtyi hankkimaan tekovälineitä sekä kyselemään lisätietoa valmistuksesta. Alusta asti oli selvää, että sahtia voi puhtaussyistä tehdä ainoastaan siihen varatuissa astioissa. Matilla oli alussa hyvä neuvonantaja tunnettu sahtimies, Vilho Järvinen, joka osasi kertoa vinkkejä ja varoituksia, mm. keitoksen pohjaan palamisesta, happanemisesta ym. Ensimmäisestä sahdista tuli hyvää, mutta Matti toteaa vaatimattomasti, että eihän hän tiennyt, miltä sahdin piti maistua, mutta kuitenkin omassa suussa se tuntui kelvolliselta. Matti jatkoi opiskelua ja teki silloin tällöin sahtia omiksi tarpeiksi. 10 vuotta Matti sanoo tuhranneensa yksin, mutta Sahtilahti ry:n perustaminen oli käännekohta, tällöin tuli mahdolliseksi tutustua toisiin asiasta kiinnostuneisiin. Innostuneessa porukassa sai uutta tietoa, ja oli pakko ruveta kehittämään välineitä ja taitoja. Matti sanoo leikillään olevansa kilpailuhenkinen, ja jokavuotiset Lahden sahtimestaruuskisat antoivat uutta potkua touhulle. Nyt oli tosissaan ruvettava ottamaan selvää, mitä ominaisuuksia hyvältä juomalta vaaditaan ja miten se tehdään. Hitsausalan ammattimiehenä Matti päätti tehdä kunnon välineet. Ruostumattomasta teräksestä hän valmisti padan, kuurnan, painesäiliön ja sähkökeittimen. Sahdin valmistuksessa Matti Järvinen kiinnittää erityisesti huomioita aikaan ja lämpötilaan mäskäyksessä, ja keitossa lämpötila vaikuttaa tulokseen. Kun on saanut aikaan kunnon vierteen, alkaa todellinen taitolaji nimittäin käyttäminen. Hiivan määrä ja oikea lämpötila ratkaisevat lopullisen maun tuotteessa. Väri, haju, kirkkaus ja maku pitäisi aina saada kohdalleen, jotta pärjäisi sahtikilpailuissa. Matin mielestä paras sahdin väri on tummahko, tummuutta antavat sekä keittäminen että tumma kaljamallas. Haju on tärkeä, sahti ei saa olla vierteisen makuista, ei hapanta eikä tunkkaista, ja se tuoksuu raikkaalta. Hyvä sahti on läpikuultavaa, ei sameaa. Sahtiin maha kyllä tottuu, kun maistelee vierrettäkin. Sahtilahden piirissä Matti Järvinen on ollut aktiivinen jäsen. Hän on ollut mukana talkoissa ja yhdistyksen hallituksessa monia vuosia. Vuonna 2002 Matille jo tuli ensimmäinen Lahden sahtimestarin titteli, niitä on kaikkiaan jo kertynyt kolme, ja lisäksi hän on saanut Sahtivaari-arvonimen. Kokemusta sahdin valmistajana on 22 vuoden ajalta. Kommelluksiakin voi käydä. Matti oli tehnyt sahtia kesäkuumalla ja vienyt sen maakellariin käymään. Perhe oli reissuun lähdössä, ja Matti päätti ennen lähtöä käydä vilkaisemassa, mitä sahdille kuuluu. No, koko kellari oli sahdin kuohan vallassa, kun vesilukko oli pettänyt. Ennen matkaa oli koko kellari siivottava ja pantava uudet hyllypaperitkin. Matti Järvisen kädenjälki on näkyvissä yhdistyksessä myös muulla tavoin: hänen tekemiään ovat monet palkintopokaalit. Matti sanoo kasvaneensa ohrapeltojen keskellä, ja ohra näkyy hänen töissään muutenkin kuin sahtina. Taitavana ammattimiehenä hän on tehnyt myös todellisia taideteoksia esim. Ohrantähkä-nimisen ovenkahvat Lahden Polttimolle. Mallasjuoman seinällä oli reliefi Olutkukka, joka odottaa uutta sijoituspaikkaa. 3 7
38 Publizr Home