20 Sääntömääräisessä syyskokouksessa 22.11. käännettiin toiminnassa uusi lehti, kun uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pekka Niemelä. Myös uusi hallitus valittiin. Kokouksessa päätettiin myös anoa Lahteen sahdinvalmistuksen SM-kisoja 2010, jolloin Sahtilahti saavuttaa 10 vuoden iän. Pikkujouluja juhlittiin syyskokouksen jälkeen. Sahtitietoutta saatiin levitetyksi radion ja lehtihaastattelujen välityksellä. ILKKA TAITTO - Eteenpäin perinnejuoman viitoittamalla tiellä Ilkka Taitto toimi Sahtilahti ry:n puheenjohtajana vuosina 2006-2008. ”Miten voi intohimoisesti rakastaa sellaista, jota suuri osa ihmisistä ei salli koskea huuliaan? Ensi kokemukseni sahdista oli masentava ja tuntikausien fyysisen työn aiheuttaja. Imelä haju leijaili ympärilläni miltei koko kesäisen päivän ja vannotin itselleni, että tämmöistä tököttiä ei sitten minulle kukaan koskaan tule tarjoamaan. Sattui nimittäin niin, mahtoiko olla vuosi 1971 tai 1972, että isäni oli aivan uudella autollaan lähtenyt noutamaan sahtitilaustaan eräältä Nastolan emännältä. Asiaan kuului, että tuote oli valmiiksi käytettyä viileässä maitokellarissa. Paljoakaan ajattelematta isäni oli laittanut sahdin 11 litran maitopääläriin, tiivistänyt kannen voipaperilla ja nostanut päälärin edelleen repsikan puolen jalkatilaan. Mitään tukea hän astialle ei suonut. Noh. Lähti sitten ajelemaan kotia päin, oletettavasti silmät ilosta kiiltäen ja makuhermot juomaa huutaen. Ymmärrettävästi reipasta vauhtia ajaen hän lähestyi erästä Lahti – Heinola -radan tasoristeystä Hiekkanummessa, mutta ei per…, juna tulee! Ei muuta kuin liinat kiinni! Sillä seurauksella, että pääläri meni nurin ja sahdit auton lattialle - sen tuliterän auton lattiamatolle. Isäni yritti talvisotamaisella viivytystaistelulla pelastaa arvokasta juomaa, mutta mitä muuta siitä nyt enää pystyi tekemään kuin kiroilemaan. Kotiin tultuaan hän vihaisin askelin kämäsi sisään eikä juuri puhunut mitään. Sanoi kuitenkin: ”Poika! Mee puhistaa se perkeleen autonlattia!” Enhän minä voinut tietää, mitä oli tapahtunut. Tilannetta pahensi ankarasti, kun kysyin isältäni, saanko sitten hieman rahaa, että pääsisin kaupungille. Jo juma, kun näin mitä oli tapahtunut! Tuumasin, että jaahas, tänään ei ole mitään asiaa tyttöjä katteleen. Ei muuta kun irrottamaan penkkiä, listoja ja auton kangasmattoa, ja sitten pesuhommiin. Kas tuolloin, juuri tuolloin, minusta oli kasvamassa perinnejuoman halveksija. Mutta. Aika saa aikaan muutoksia. Vastoin käsityksiäni isäni nimittäin oli tuttu näky tuossa mainitussa maitokellarissa. Ja sattui sitten niin, että joukko sukulaismiehiä nautiskeli puutarhassamme tuota kirottua nestettä. Minut kutsuttiin mukaan turisemaan jostain, en muista mistä. Äijät polttivat piippua, törisivät ja rötisivät. Ja pianhan minulle pahaa aavistamattomalle kaadettiin tuon saman emännän tekemää sahtia. Estelin. Mutta maistoin. Voi saamari, että kolahti! Onko tämä muka sahtia! Eihän tämä ole mitään juomaa, tämähän on ihanaa musiikkia. Yhtaikaa tanssiin pakottava rock’n roll, älyn rajoja koetteleva Mozart, kaihoa tihkuva kansanlaulu, soljuva gregoriaaninen sävelmä ja jylhä sotilasmarssi. Se autonlattian puhdistuksen syvempi olemus alkoi siis valjeta. Noista ajoista lähtien kroppani lävitse on virrannut varmaankin yksi lästi (miltei 3000 litraa) tuota mainiota perinnejuomaa. On oikein hyvä käyttää tässä yhteydessä termiä ”lästi”, koska sitä mittayksikköä sovellettiin, kun Ruotsin kuninkaankamariin tilattiin Suomesta olutta 1500-luvulla. ”Finskt, det bättre öl”, kuten tuon ajan tilikirjoissa lukee. Juuri tänään (25. helmikuuta 2011) koin tuskaa, kun jouduin viemään parhaan sahtipönikkäni varastoon. Käyttöä sille on viime kuukausina ollut näet perin vähän täällä Korson kulmilla. Komea 20 litran pönikkä nyt tyhjän panttina. Mikä häpeä minulle! Mutta ei hätää! Täälläkin työskentelen tämän kallisarvoisen juomaperinteen hyväksi niin, että keskustelukumppanini ei edes huomaa, että nyt häntä viedään ns. parempien juomien pariin. Suggeroidaan siis. Tienviittana ei yksinomaisesti ole juoman upea historia vaan … aivan oikein. Maku! Siis lisää huulia sahtituopin reunaan. Se on päämääräni.” 2 0
21 Publizr Home